Ubblen kylmä- ja kauniistililla, jossa on ollut kiihkeä viileä. Viime perjantaina päätin lähteä leikkaamaan kalkkikyllyllä pari ystävääni kanssa työstä lopulta mutta sain kotiin melkein kello kaksi, kun olin saanut uuden muistoni ja paljon uutta muistoa, koska tapasin ubblen - pikku kaupunkia, joka teki minusta tuntua mahdottomalta mennä baariin, mutta palasi jälleen 90-luvun lapseksi yhdessä yössä .

Kunnes tämä oli tavallinen lautasäiliö, mutta klo kaksi sitten tuli valonlauta ja koko kauppa muuttui toiseksi maailmaan äkkiä vanhan kappaleen muistomerkkeen jälkeen unohdettu tunne. Laulaja alkoi soittaa 90-2000-luvun musiikkia, jotka olivat olleet kotona radiossa, joita hän kuuli koulussa, jota hän ei ymmärtänyt niin kuin nykyään. Kaikki laulut näyttävät siltä, että he eivät muistaisi joitakin elämänsä aikoja uudelleen.

Yksin baarin ihana on se, että ei vain laulaa vanhaa musiikkia vaan sitä, että pelaaminen tuntuu siltä, että tuolloin oli vielä tässä edessäni. Kun laulta astuu introssa muutaman sekunnin ajan, kuulostaa yhtäkkiä niin kuin kaikki ymmärtäisivät yhdessä, ettei enää tarvitse laulaa yhdessä. Ei vain istumaan ja kuuntelevaisesti.