Sataa oli kovasti iltaisin, valtaa ja tulekauppaa, ja asuinpaikka tuli äkkiä. Istun sohvalla, käsin punaista viinilasia, kun hän seisoi ikkunassa ja katsoi, miten sateen purkaa.

Sataa näin... On lämmin ja lämmin. Hän puhuu hiljaa ja katsoo minua tuttujen silmien avulla.

Naurasin, lasin alas, kävelin hänen takapuoleltaan, laitoin hänen kaltaansa, ja hänen hajuva haju on tullut minun kalvokseni.

Kuumaa, kun kuulin, kuiskutin korvani ja kädenni putosivat alas.

Hän oli häkkivä, käärittynyt, suudellut minua, koskemattoman hummainen huuli, viiniä, hengittänyt, ja hän oli hengissä. Hän oli sitoutunut minulle hengellisesti, kädestä kiinni ja suuteli housuihin.

Hän sanoi lämpimänä äänellä ennen kuin hän tuli polvillaan edessäni.